Pro gradu -työ,c Tampereen yliopisto, Kansanperinteen laitos, etnomusikologia, 1996.

Tämä tutkielma perustuu suomalaiseen, harmonikkaa soittavan naisen haastatteluun. Kerron Elma Mäenpään, Urjalan Menosten kylässä eläneen musikantin nuoruudesta ja silloin tapahtuneesta musiikin harrastamisesta. Kuvailen sitä kulttuuria ja aikaa, jossa hän on liikkunut, ja niitä tapahtumia, jotka saivat hänet lopettamaan soittoharrastuksensa. - Kerron myös siitä musiikista, jota Elma Mäenpää on nuoruudessaan kuullut, oppinut ja myöhemmin soittanut. Analysoin tätä musiikkia ja päädyin siihen, että tässä tapauksessa nainen on soittanut miesten tuottamaa musiikkia. - Tuon esille myös Markku T. Hyypän teorian siitä, että naisen rooliin saattaa kuulua erilaisia rajoituksia. Nämä esteet tulevat esiin esimerkiksi silloin, kun kyse on perinteisesti toiselle sukupuolelle kuuluvien töiden ja toimien suorittamisesta. Tätä näkemystä vertaan niihin esteisiin tai edisteisiin, joita Mäenpää koki ollessaan julkisesti harmonikkaa soittava nainen vuosisadan alkupuolen maalaisyhteisössä. - On ollut ilmeistä, että Elma Mäenpäätä ja hänen harrastuksiaan on ohjailtu ja rajoitettu ulkopuolisten taholta tavalla, jonka hän itse kuitenkin on nähnyt luonnollisena yhteisöönsä kuuluvana toimintana. - Tutkielmani osoittaa, että Suomessa on rajattu ihmisen soittamismahdollisuuksia sukupuolen perusteella vuosisadan alkupuolella. Näenkin edelleen tärkeäksi selvittää sitä, onko muusikon urasta haaveileva nuori nykyaikana samanlaisen tai jostain muusta syystä johtuvan vähättelyn kohteena.

Imported from: melinda.kansalliskirjasto.fi:210/fin01 (Do not remove)